"John Smith"
(- -).
Post by John SmithPost by Pertti Luukkonenr e g r e s s i o .e g o n .p a l v e l u k s e s s a on väliaikaista ja
unohdit mainita, mistä kopioit tuon tekstin !
Pertti Luukkonen: "Kliinisen psykologian ensyklpedia".
Kirjasta Luukkonen: "50+ defenssiä" (2004) on seuraava:
34. REGRESSIO EGON PALVELUKSESSA
_____________________________________________________________
Regressio egon palveluksessa on väliaikaista ja kontrolloitua *regressiota,
joka edistää luovuutta.
Termin esitti 1944 (*Hartmannin ja Löwensteinin työ-toveri)
itävaltalais-yhdysvaltalainen (1944-) psykologi ja psykoanalyytikko Ernst
Kris (1900-1957) kokooma-teoksessaan Psychoanalytic Explorations in Art (14
esseetä 1932-1952).
Minän palveluksessa olevan regression erottaa pato-logisesta taantumasta
juuri sen väliaikaisuus ja kontrolloitavuus, sen ikään kuin koe-luonne.
Kerrotaan, että eräs kirjailija tuli *Jungin luo konsultoimaan
psykoottisesta pojastaan. Isä tuumasi ettei poikaa mikään vaivaa
(*normaalistaminen); "hänhän puhuu niin kuin minä kirjoitan". Jung vastasi:
"Niin, mutta te sukellatte; hän vajoaa."
Minä-taantumaa tarvitaan kaikessa luovuuteen liittyvässä, varsinkin
tekemisessä, mutta myös vastaanottamisessa Tämä koskee varsinkin taiteita,
mutta osin myös tieteitä.- Varsinaisella taiteilija-persoonallisuudella
minän rajat omiin piilotajuisempiin puoliin ovat tavanomaista
joustavammat('heikot'*torjunnat).Tämä mahdollistaa sen, että taiteilija
pystyy ammentamaan ja hyväksikäyttä-mään omasta persoonallisuudestaan
kumpuavaa materi-aalia. Myös minän rajat ulkomaailman suuntaan voivat olla
joustavat, jolloin taiteilijalla on "herkät tuntosarvet". Tästä kaikesta
taiteilija kuitenkin "maksaa veroa" siinä muodossa, että hän voi olla
tavanomaista herkempi ahdistumaan.
Taiteellinen inspiraatio ja luovuus on osaltaan passiivis-regressiivistä ja
*primaari-prosessinomaista, leikil-listä. Saatua materiaalia tulee kuitenkin
muokata aktiivi-sesti sekundaari-prosessinomaiseen ja
inter-persoonalli-sesti kommunikoivaan muotoon.- "Sehän kirjoittaa suo-raan
alitajunnasta", kommentoi Eila Kostamo kriittisesti Tiina Pystysen (2004:
21) aiempia runotekstejä.
Myös tieteessä ym. regressiosta egon palveluksessa katsotaan olevan hyötyä,
kun ihminen pystyy yhdistele-mään asioita uudella tavalla, joka ei ole
tiukan *algoritmi-nen, so. on osin intuitiivinen ja *heuristinen.
Regressiossa ihminen ammentaa; palatessaan regressiosta hän koos-taa. Paras
kombinaatio olisi suhteellisen vapaa liikkuminen alas ja ylös ilman
merkittävää ahdistuneisuutta ja todellisuuden-taju säilyttäen.
Me tavalliset pulliaiset saamme tyytyä taiteen tekemi-sen sijasta siitä
nauttimiseen. Siinäkin kuitenkin tarvitaan kontrolloitua regressiota. Esim.
ooppera on niin poske-tonta touhua, ettei sitä voi ottaa tosissaan. Jos
asenne on kriittinen, on nautinnollisuus mennyt. Täytyy mennä uneen mukaan!
Myös taidenautinnoissa on siksakkia regression ja progression välillä.
Esimerkkinä käyköön venäläisen pianistin Grigori Sokolovin
21.4.2004-konsertti, jossa olin minäkin ja HS:n Vesa Sirén (arvostelu
23.4.2004 C11): "Tajun tuolla puolen. Sokolov soittaa kuulijan pois ajasta
ja paikasta": "Istun nuotit sylissäni pianistin konsertissa. - Hän soittaa
Bachin partitaa nro 6, ja sointi on jotain ainutlaatuista", kirjoittaa
Sirén. - Täytyy tunnustaa, että Bachin aikana vaivuin useita kertoja
muutaman sekunnin uneen.
Väliajalla huomasin, että ohjelmassa on parasta mitä soolo-pianolle on
koskaan kirjoitettu, nimittäin Beethovenin (1770-1827) viimeinen
piano-sonaatti no 32 c-molli opus 111 (1821-22)! Odotin innokkaasti,
varsinkin kun vuonna 2002 kuulemani Mihail Pletnjovin esitys oli mielestäni
heikompi kuin Wilhelm Kempff'in (1895-1991) klassinen levytys (1951). Mutta
mitään Sokolovin tulkinnan kaltaista en ollut koskaan aiemmin kuullut!
Sirén jatkaa: "Siihen loppuu analyysi. Siitä alkaa elämys.(- -) Nyt alkavat
[Arietta-]sonaatin kuuluisat pitkät trilliketjut. Ne osuvat tajuntaan kuin
akupunktioneulat ihoon, tukkeutuneita yhteyksiä avaten ja ihmisenä ole-mista
helpottaen. - Nuotit ovat sylissäni, mutta niihin ei voi enää katsoa. Katsoa
voi vain tyhjyyteen tai lavalle, jossa harmaantuva 54-vuotias päättää
kosmisen matkan hiljaiseen C-duuri-sointuun. Tämä on oikea tapa kuunnella
Sokolovin konsertti. (- -)" - Tämän jälkeen uskalsin pettymyksen pelossa
kuunnella Kempffin levytystä vasta tätä kirjoitettaessa 29.7.2004.
Regressio egon palveluksessa ilmenee myös psyko- terapiassa, niin
terapeutilla kuin asiakkaalla. Varsinainen *regressio terapiassa on
kuitenkin ongelmallisempi juttu (s. 100).