Post by Juhani SaarenmaaAmerikoissa verkkojännite on 110v. Euroopassa 220v.
Vaihtelee, mutta yleensä 100V ja 127V välillä. 127V on tavallaan
kompromissi, koska sen kolmivaihekytkennästä saa kuumien karvojen
välistä 220V.
Itse asiassa Euroopan jännite on nykyään 230V, joka on kompromissi
Manner-Euroopan 220V ja Britannian 240V välillä. Lontoossa vanha
partakoneeni surisi nuoruuden innolla...
Toinen ero on taajuudessa. Tärkeintä oli, etteivät valot välkkyneet,
mutta tarkka arvo voitiin valita mielivaltaisesti. 60Hz oli sujuva
jatkumo muille 60:n kerrannaisille ajan mittauksessa. Euroopassa
päädyttiin jostain syystä (luultavasti generaattorien pyörimisnopeuden
hillitsemisen takia) 50Hz:iin. Jälkikäteen ajatellen paras olisi ollut
64Hz :-)
Post by Juhani SaarenmaaOnko jokin järkevä syy sille, että Amerikassa käytetään enemmän
tehohävikkiä synnyttävää 110 voltin verkkovirtaa?
Ihmiset, jotka törkkivät pistorasioita? 110 ei tapa yhtä varmasti kuin
220?
Historia. Edison sai sähkön leviämisen alkuun, vaikka hävisikin
teknologiakisassa. Hän kannatti tasavirtaa, Tesla 60Hz vaihtovirtaa.
Sitten kun jännite oli sovittu, ei sitä enää voinut muuttaa tuosta vaan.
Alunperin 110V/60Hz sähköä ei edes tarjottu kuin valaisuun, jossa
tehovaatimukset ovat pieniä. Teollisuuden isoja sähkömoottoreita
ajettiin erikseen 25Hz virralla.
220V tulee ajan mittaan halvemmaksi, koska se toimii ohuemmilla
kaapeleilla. Amerikkalainen tehonjakelukin on sen takia erilainen.
Normaalisti jokainen omakotitalo saa sähkönsä omasta
tolppamuuntajastaan, jotta 110V piuha olisi mahdollisimman lyhyt.
Euroopassa muuntajat ovat alueellisia. Erosta johtuu, että
amerikkalainen tekniikka Internetin kuljettamiseksi sähköjohtoa pitkin
ei toimi Euroopassa.
-- Lassi