'N'E'O
2007-12-19 10:24:55 UTC
Tutustukaamme ydintyöläisen arkea sarjassa naisten, nailonin ja kultaisen
vaikenemisen maailmaan. "Kilk"! Hissi pysähtyy välikerrokseen, jota ei
tavallinen kulkija edes huomaa. "Mitä ihmettä, täällä on valtaisa ja
kuoleman hiljainen suunnattomien huoneistojen sokkelo, mikä tämä on?" Terve
tuloa maailmaan, jossa ei "jenkkifarmarit" kauoja kestä! Tila on
huomaamattomasti aseteltu valtakulkuväylien ulkopuolelle. Heti alkuhetkistä
huomaa, ettei alueella juuri kulkijoita tapaa. Vain passivoiva kaikkialle
ulottuva voimallisten tuulettimien unettava humina valtaa tutkailijan
mielen. Vaan kas, sentään eräästä pienestä kulmakämpästä herkkä korva
tavoittaa naisten keskinäisen keskustelun sorinan. Herkkänenäisin aistii
myös jopa kotoisamman kahvin häivähtävän tuoksun. Tästä alkaa matka
ydinvoiman keskukseen, maailmaan johon turvaudutaan kun ydininsinööreillä on
konkreettisesti viimeiset reservit käytössä. Tätä linjaa voitaisiin verrata
ydinsotarintaman vihonviimeiseen Mannerheim-linjan takuiseen seutukuntaan.
Kun miehistä on jo pulaa ja päälle kaatuvasta ydinvoimasta taistelevat ne
harvalukuiset ja tuttuun tyyliin alipalkatut ja aliarvostetut viimeiset
maamme toivot, naiset!
Heti ensimmäiseksi aistit, että myös tämä rintama on mitä ankarammin
laiminlyöty. Käsiin halkeilevat ja rikkihappohuurujaan kaikkialle syytävät
ikäloput tuhatpäisen loputtomat lyijyakkuarmadat ja vastaavat horjuvat
syöpyneissä siniharmaissa ja happojensa kyllästämissä kehdoissaan. Näet sen
ydinsotilaiden vihonviimeisen armeijan, joka pannaan sulkutuleen, kun hätä
on suurin kiinailmiöön pakottautuvan reaktorin jälkilämmön poistossa
pikasulkujen tykitysten jälkeen. "Älä koske siihen, se on hengenvaarallisen
laho!", "Ei kannata olla täällä kovin kauaa, juuri eilen tästä kennoestosta
räjähti taas muutama akusto roiskien raivoisan rikkihappopilven tuhoa
uhkuen. Pelastuimme syöksyovien pikasalvan toimiessa sattumalta ajallaan"!
Tämä syrjäinen harvalukuisten, pyyteettömien naisten huoneusto jos mikä
kertoo totuutta kiillotetun ydinalan karusta reaalimaailman tuhon enteistä.
Maallikko ei tällä saata ymmärtää, miten on esitetysti mahdollista jopa
kuolla sähköiskuun tavallisista akuista? Mutta kun oivaltaa, miten näissä
laitteissa on helposti 600V ylittäviä perusjännitteitä, alkaa oppi
teilioptiosta itää. Ja kun kokeneemman neuvosta asettelet volttimittarin
"ns. eristävän" puuhyllyn hapon surutta arvettamalle pinnalle, toisen
kennostoihin saaden vajaan tuhannen voltin voimasta mittarin hälyttäen
tilttiin oivallat jo jotain.
Alueella kuljeskelevilla naisilla, toivonhäivän sotureilla on
silmiinpistävät valkeat vaatetukset. Ensin tulee mieleen, että ollaan kuin
sairaalassa, puhtaus ennen kaikkea terveyden edistämiseksi. Vielä mitä, jo
illalla päälläsi olevat farmarit alkavat polviin syytämään pahaenteistä
violetin kirjoja, oivallat jo paremmin. Kosketat tiloissa mihin tahansa,
saat ihollesi, vaatteisiisi, keuhkoihisi, silmiisi, mihin tahansa raakaa
salakavalasti kuivunutta rikkihappoa. Eikä mitä tahansa, vaan ankaran
jykevästi lyijyhermomyrkyllistä ja raskasmetallien tappajaksi tekemää
tatinaa. Päivä pari, viikkoja näissä tiloissa panee ajattelemaan , että
tosiaan ei ydinteollisuus tapata rahasta sivullisia pelkällä
säteilymassallaan. Vaan ala on osannut tuottaa myös mykistävän tehokasta
oheistuhoa. Tutustut näihin aikamme viimeisten ydintuholinjojen
varakoneitten hoitajiin. Kun ydinvoimalan alasajotilanteessa
turvajärjestelmiä aina tarvitaan pitäisi olla käytettävissä laaja skaala
erilaisten turvasähkösyöttöjen takaamiseksi rakennettuja akustoja. Näistä
ikäänkuin pitäisi riittää pumppuihin, tietokoneihin, valaistuksiin,
prosessinohjauksiin, puhaltimiin, lauhdepoistoihin ja
turva-apualasajosysteemien laajoihin kirjoihin vakaata akustojen
tasasähkösyöttökavalkadia. Niin tai no.. .pitäisi ja pitäisi! Aikanaan
silloin kun nämä nyt jo aikapäiviä sitten maksimi-ikäänsä raadellut akustot
olivat nuoria ja pirteitä, saattoi puhtia vaivoin jopa riittää. Nykyään
sellaisesta ei nähdä edes unta! Akkujensa kanssa vanhentuvat ja sairastuvien
naisten mahdoton tehtävistö ja ennenkaikkea lyijyakkujen runtelevat
myrkkyhuurut todistavat karua aikarappiotaan. Kukaan näistä ydinoptioittensa
pöyhkeyttämistä ydinherroista ei vuosikausiin ole vaivautunut selvittämään,
millaisessa jamassa koko akkuhuoneiston nykytila on. On paljon tärkeämpää
tehdä vaan kiireellä yhä uusia ydinoptioita ja hankkia loputtomiin uusien
voimaloitten lupia ja herrasteluja kovapalkkaisesti..
"Juu ei hän enää ole kyennyt vuosikausiin näissä huoneustoissa olemaan. Sai
niin kovan lyijymyrkytysallergian, että oli pakotettu henkensä
säilyttämiseksi siirtymään muihin hommiin". "Joo olen näitä joutunut jo
parisen vuotta yksinäni hoitelemaan moninkertaisella paineistuksella. TVO:n
johto kun on sitä mieltä, ettei näitä niin usein tarvitse huoltaa". Päivän
sana, eli tulosvastuullisuus on merkkaavinaan näillä sektoreilla sitä, että
samat käsiin mätänevät ja happoihinsa halkeavat kennostot hoidellaan
nyttemmin puolitetulla, jopa neliosoitetuilla henkilökunnilla!" Kuulema
toiminta ei oikein tuota ja toisaalta, kun taas kerran tulee alasajotilanne
ja elintärkeää varasähköistä akkuvirtaa ei saada kuin neljännes
lakisääteisestä niin kuka moisista välittää. Ei illanistujaisisissa ydinalan
kanssa kisailevat valvovat virannomaiset nyt ainakaan. Tärkeintä on tietysti
tällaiselle, kuin TVO:lle saada rehvastella näennäiskorkeista
ultrariskisistä hoitolaimunlyönneistä kertovista käyttökertoimistaan.
Moisella pakkoajotahdilla ei tietysti ole edes syytä turvautua näihin
suojaaviin varasähkösyöttöihin ja niiden kuntojen turhauttaviin
kartoituksiin. Kunnes siten tulee se täysin varmana päivä, kun sitä ei enää
kysytä, vaan epätoivoissaan käsiään kiinailmiötulemasta vääntelevät
laitoskäyttöväet laskevat enää sekunteja siihen kun se viimeinen hidastuva
jälkilämmönpoiston pumppu hiipuu...hiipuu.. ..! No me täällä suomessa
kuittaamme tällaiset tuttuun ydintyyliin. Eli kuka nyt edes haluaisi
tällaisista lukea? Muuta kun tällaiset materiafaktat kylmästi vaan
sensuuriin ja suut suppuun. Kuten aina naiset on firmaan tuotu juuri sitä
varten, että sen SUUREN jälkeen voi aina syyttää heitä sattuneesta ja ,oi
voi kovin huolimattomasti tehdyistä kontrolleistaan.
'n'E'O'
vaikenemisen maailmaan. "Kilk"! Hissi pysähtyy välikerrokseen, jota ei
tavallinen kulkija edes huomaa. "Mitä ihmettä, täällä on valtaisa ja
kuoleman hiljainen suunnattomien huoneistojen sokkelo, mikä tämä on?" Terve
tuloa maailmaan, jossa ei "jenkkifarmarit" kauoja kestä! Tila on
huomaamattomasti aseteltu valtakulkuväylien ulkopuolelle. Heti alkuhetkistä
huomaa, ettei alueella juuri kulkijoita tapaa. Vain passivoiva kaikkialle
ulottuva voimallisten tuulettimien unettava humina valtaa tutkailijan
mielen. Vaan kas, sentään eräästä pienestä kulmakämpästä herkkä korva
tavoittaa naisten keskinäisen keskustelun sorinan. Herkkänenäisin aistii
myös jopa kotoisamman kahvin häivähtävän tuoksun. Tästä alkaa matka
ydinvoiman keskukseen, maailmaan johon turvaudutaan kun ydininsinööreillä on
konkreettisesti viimeiset reservit käytössä. Tätä linjaa voitaisiin verrata
ydinsotarintaman vihonviimeiseen Mannerheim-linjan takuiseen seutukuntaan.
Kun miehistä on jo pulaa ja päälle kaatuvasta ydinvoimasta taistelevat ne
harvalukuiset ja tuttuun tyyliin alipalkatut ja aliarvostetut viimeiset
maamme toivot, naiset!
Heti ensimmäiseksi aistit, että myös tämä rintama on mitä ankarammin
laiminlyöty. Käsiin halkeilevat ja rikkihappohuurujaan kaikkialle syytävät
ikäloput tuhatpäisen loputtomat lyijyakkuarmadat ja vastaavat horjuvat
syöpyneissä siniharmaissa ja happojensa kyllästämissä kehdoissaan. Näet sen
ydinsotilaiden vihonviimeisen armeijan, joka pannaan sulkutuleen, kun hätä
on suurin kiinailmiöön pakottautuvan reaktorin jälkilämmön poistossa
pikasulkujen tykitysten jälkeen. "Älä koske siihen, se on hengenvaarallisen
laho!", "Ei kannata olla täällä kovin kauaa, juuri eilen tästä kennoestosta
räjähti taas muutama akusto roiskien raivoisan rikkihappopilven tuhoa
uhkuen. Pelastuimme syöksyovien pikasalvan toimiessa sattumalta ajallaan"!
Tämä syrjäinen harvalukuisten, pyyteettömien naisten huoneusto jos mikä
kertoo totuutta kiillotetun ydinalan karusta reaalimaailman tuhon enteistä.
Maallikko ei tällä saata ymmärtää, miten on esitetysti mahdollista jopa
kuolla sähköiskuun tavallisista akuista? Mutta kun oivaltaa, miten näissä
laitteissa on helposti 600V ylittäviä perusjännitteitä, alkaa oppi
teilioptiosta itää. Ja kun kokeneemman neuvosta asettelet volttimittarin
"ns. eristävän" puuhyllyn hapon surutta arvettamalle pinnalle, toisen
kennostoihin saaden vajaan tuhannen voltin voimasta mittarin hälyttäen
tilttiin oivallat jo jotain.
Alueella kuljeskelevilla naisilla, toivonhäivän sotureilla on
silmiinpistävät valkeat vaatetukset. Ensin tulee mieleen, että ollaan kuin
sairaalassa, puhtaus ennen kaikkea terveyden edistämiseksi. Vielä mitä, jo
illalla päälläsi olevat farmarit alkavat polviin syytämään pahaenteistä
violetin kirjoja, oivallat jo paremmin. Kosketat tiloissa mihin tahansa,
saat ihollesi, vaatteisiisi, keuhkoihisi, silmiisi, mihin tahansa raakaa
salakavalasti kuivunutta rikkihappoa. Eikä mitä tahansa, vaan ankaran
jykevästi lyijyhermomyrkyllistä ja raskasmetallien tappajaksi tekemää
tatinaa. Päivä pari, viikkoja näissä tiloissa panee ajattelemaan , että
tosiaan ei ydinteollisuus tapata rahasta sivullisia pelkällä
säteilymassallaan. Vaan ala on osannut tuottaa myös mykistävän tehokasta
oheistuhoa. Tutustut näihin aikamme viimeisten ydintuholinjojen
varakoneitten hoitajiin. Kun ydinvoimalan alasajotilanteessa
turvajärjestelmiä aina tarvitaan pitäisi olla käytettävissä laaja skaala
erilaisten turvasähkösyöttöjen takaamiseksi rakennettuja akustoja. Näistä
ikäänkuin pitäisi riittää pumppuihin, tietokoneihin, valaistuksiin,
prosessinohjauksiin, puhaltimiin, lauhdepoistoihin ja
turva-apualasajosysteemien laajoihin kirjoihin vakaata akustojen
tasasähkösyöttökavalkadia. Niin tai no.. .pitäisi ja pitäisi! Aikanaan
silloin kun nämä nyt jo aikapäiviä sitten maksimi-ikäänsä raadellut akustot
olivat nuoria ja pirteitä, saattoi puhtia vaivoin jopa riittää. Nykyään
sellaisesta ei nähdä edes unta! Akkujensa kanssa vanhentuvat ja sairastuvien
naisten mahdoton tehtävistö ja ennenkaikkea lyijyakkujen runtelevat
myrkkyhuurut todistavat karua aikarappiotaan. Kukaan näistä ydinoptioittensa
pöyhkeyttämistä ydinherroista ei vuosikausiin ole vaivautunut selvittämään,
millaisessa jamassa koko akkuhuoneiston nykytila on. On paljon tärkeämpää
tehdä vaan kiireellä yhä uusia ydinoptioita ja hankkia loputtomiin uusien
voimaloitten lupia ja herrasteluja kovapalkkaisesti..
"Juu ei hän enää ole kyennyt vuosikausiin näissä huoneustoissa olemaan. Sai
niin kovan lyijymyrkytysallergian, että oli pakotettu henkensä
säilyttämiseksi siirtymään muihin hommiin". "Joo olen näitä joutunut jo
parisen vuotta yksinäni hoitelemaan moninkertaisella paineistuksella. TVO:n
johto kun on sitä mieltä, ettei näitä niin usein tarvitse huoltaa". Päivän
sana, eli tulosvastuullisuus on merkkaavinaan näillä sektoreilla sitä, että
samat käsiin mätänevät ja happoihinsa halkeavat kennostot hoidellaan
nyttemmin puolitetulla, jopa neliosoitetuilla henkilökunnilla!" Kuulema
toiminta ei oikein tuota ja toisaalta, kun taas kerran tulee alasajotilanne
ja elintärkeää varasähköistä akkuvirtaa ei saada kuin neljännes
lakisääteisestä niin kuka moisista välittää. Ei illanistujaisisissa ydinalan
kanssa kisailevat valvovat virannomaiset nyt ainakaan. Tärkeintä on tietysti
tällaiselle, kuin TVO:lle saada rehvastella näennäiskorkeista
ultrariskisistä hoitolaimunlyönneistä kertovista käyttökertoimistaan.
Moisella pakkoajotahdilla ei tietysti ole edes syytä turvautua näihin
suojaaviin varasähkösyöttöihin ja niiden kuntojen turhauttaviin
kartoituksiin. Kunnes siten tulee se täysin varmana päivä, kun sitä ei enää
kysytä, vaan epätoivoissaan käsiään kiinailmiötulemasta vääntelevät
laitoskäyttöväet laskevat enää sekunteja siihen kun se viimeinen hidastuva
jälkilämmönpoiston pumppu hiipuu...hiipuu.. ..! No me täällä suomessa
kuittaamme tällaiset tuttuun ydintyyliin. Eli kuka nyt edes haluaisi
tällaisista lukea? Muuta kun tällaiset materiafaktat kylmästi vaan
sensuuriin ja suut suppuun. Kuten aina naiset on firmaan tuotu juuri sitä
varten, että sen SUUREN jälkeen voi aina syyttää heitä sattuneesta ja ,oi
voi kovin huolimattomasti tehdyistä kontrolleistaan.
'n'E'O'