Post by Raimo SuonioPost by MaraMassattomalla kappaleella ei ole vetovoimaa. Jos pienennät
kappaleen massan nollaan, niin ainakin Newtonin gravitaatiolain
mukaan siihen kohdistuva vetovoima on tasan 0, eikä melkein.
- Ei vetovoimaa, mutta sähkömagneettista voimaa kuitenkin. Tosiasiassa tuo
vetovoimakin on, mutta se on niin pieni, ettei sillä ole yleensä merkitystä.
Jos fotoni on olemassa on sillä massa, kaikella olemassaolevalla on massa!
Tarjoamani E=mcc=(-)hf, paljastaa erään yhteyden, varsinkin, jos verrataan
pelkästään sähkömagneettista voimaa: F=kQq/rr, jolloin ainoastaan
varauksella on merkitystä.
- Ilmeisesti valolla ei äärettömällä nopeudella liikkuessaan ole lainkaan
massaa, mutta liikkuessaan valonnopeutta on fotonin massa m=hf/cc. Tuo
fotonin massa on todella pieni, mutta se on oltava, sillä muutoinhan massan
hajoittaminen vapauttaisi äärettömän energian, ja kuten tiedämme,
äärettömyyttä ei ole. Tai on tietysti, jos oletetaan jonkin mitta-asteikon
ääripää äärettömäksi.
Post by Raimo SuonioEnkä minä mitään muuta sanonutkaan. Mutta voiman massalle antama
kiihtyvyys a = F/m. Kun voima F on funktio massasta m siten, että
massalla m = 0 voima F = 0, kiihtyvyys a = 0/0. Ja matematiikassa
lauseke 0/0 voi saada minkä tahansa arvon. Jos piirretään a m:n
funktiona, kuvaaja on vaakasuora viiva. Kiihtyvyys a siis saa
vakioarvon kaikilla m:n arvoilla. Vaikka on totta, että
matemaattisesti ei voi sanoa mitään varmaa a:n arvosta m:n arvolla
nolla [lim x->0 f(x) ei ole sama asia kuin f(0)], niin kuvaajan
laadusta ja valosta tehdyistä havainnoista voidaan päätellä, että
nollamassaiseen kappaleeseen vaikuttava nolla-arvoinen gravitaatiovoima
antaa sille saman kiihtyvyyden a kuin vastaavassa paikassa olevalle
massallisellekin kappaleelle.
- Tuo olikin tyhjentävä selitys. Jos voima on nolla ja kiihtyvyyskin 0 on
F=m*a <> m=F/a=0/0 voi olla mikä hyvänsä!
Post by Raimo SuonioTämä on tietenkin nykyisellä tietämyksellä hyvin epätäsmällistä. Mehän
tiedämme, että massaton kappale ei voi esiintyä muuten kuin
valonnopeudella etenemässä. Siihen kohdistuva "kiihtyminenkään" ei voi
muttaa sen nopeutta Newtonilaisesti, ainoastaan muuttaa sen energiaa ja
vektorin suuntaa. Newtonin aikaan ei oikeastaan voitu edes kuvitella
kappaletta, joka olisi olemassa mutta olisi massaton. Mutta jos olisi
kuviteltu ja jos olisi ajateltu, että valo on massatonta materiaa,
Newtonin kaavoilla olisi voitu päätyä valon kaartumiseen Auringon
läheisessä ohituksessa. Newtonin kaavoilla kaartumiselle olisi saatu
jonkin verran pienempi arvo kuin Einsteinin kaavoilla.
Suhteellisuusteorian hyväksi voidaan laskea oikeampi ennuste.
- Valo ei ole massaton! Se kulkee vain päinvastaiseen suuntaan kuin massa,
joten se on negatiivista massaa!
- Massa käpristyy pisteen ympärille syventäen sitä kohti negatiivista
olemattomuutta, ja valo puolestaan revitään ympärillä olevasta massoista
siten, että keskusmassa loistaa. Jos valo onkin heijastuma, ts. pois päin
menevä säde, niin musta gravitoni on imeytyvä ts. massaa lisäävä tekijä.
Fotonit voidaan siis jakaa gravitoneiksi ja todellisiksi fotoneiksi niiden
suunnan mukaan. Emittoutuva tai absorbtoituva, molempien tarkoitus on pitää
ennallaan keskusmassaa. Absorbtio on vaatimaton, se heittää elektronin
lähemmäs, jotta energiaa ei saataisi enää kauempaa. Muulloin, tasapainossa
atomi lähettää keltaista. Emissio on fotoni, joka lähtee pitkälle
massanantomatkalle, ja näin elektronikin siirtyy kauemmas ytimestä. Aurinko
tällöin pimenee. Nyt kaikki kuvittelemaan ja pimentämään aurinkoa!
! Aki Karppinen !