Hannu Karttusen kirjassa virhe

[Matti Lehtiniemi]

Lueskelin tuossa eilen kirjastossa Hannu Karttusen kirjoittamaa kirjaa
avaruustutkimuksesta.Painovuosi oli 2009. Ihan mainio kirja, asiallinen.
Yllättäen suhteellisuusteoria-puolelta löysin virheen:
Kirjassa sanottiin, että GPS-paikannin jos tietää oikean kellonajan,
tarvitaan 3 satelliittia.
Kirjassa luki:kolme tuntematonta tekijää, kolme satelliittia, saadan
paikka maan pinnalla.
Mutta näinhän se ei ole vaan pisteitä voi olla kaksi !
Copy -pastean edellisestä viestistäni tänne:

GPS -satelliitti lähettää signaalin.Signaali etenee pallonmuotoisena
siitä eteenpäin.Kaksi satelliittia kun lähettää signaalin, niiden
leikkaus on ympyrä 3d-maailmassa.Kun kolme satelliittia lähettää
signaalin, edellinen ympyrä leikkautuu pallon kanssa jolloin saadaan
kaksi pistettä.
Jos toinen piste avaruudessa , ja toinen maan pinnalla, niin valitaan se
maan pinnalla oleva piste.

Eli keskimäärin tietysti toinen näistä pisteistä on avaruudessa, eli
paikannus voidaan tehdä.
Mutta onhan sellainen teoreettinen mahdollisuus olemassa, että molemmat
pisteet ovat maan pinnalla !
No, aika pieni virhe sinänsä , mutta kertoo siitä ettei Karttunen ole
kyennyt hahmottamaan GPS-paikannukseen liittyvää matematiikka.Eikä
myöskään ne ihmiset, jotka ovat tarkistaneet kirjan
suhteellisuusteoriaan liittyvän osuuden.

Kirjassa oli huvittava maininta "Newtonin painovomateoriasta".Eli
fysiikan laista on tehty teoria Turussakin !
Voisi sanoa että Helsingin yliopiston tauti on levinnyt Turkuun saakka.
Kun pyritään uskottelemaan itselle että suhteellisuusteoria on
todistettu fysiikan laki.

Kirjassa myös mainitaan ettei GPS-järjestelmän suunnittelijat uskoneet
suhteellisuusteoriaan mitä en lainkaan ihmettele.

Matti

[Otto J. Makela]

Yllättäen suhteellisuusteoria-puolelta löysin virheen: Kirjassa
sanottiin, että GPS-paikannin jos tietää oikean kellonajan, tarvitaan
3 satelliittia. Kirjassa luki:kolme tuntematonta tekijää, kolme
satelliittia, saadan paikka maan pinnalla. Mutta näinhän se ei ole
vaan pisteitä voi olla kaksi ! [...]

Tosin kahdella satellitilla joudutaan olettamaan pallon/ellipsoidin
muotoinen säännöllinen maapallo. GPS-paikannuksella on tarkoitus saada
täydellinen 3D-piste, vaikkakin järjestelmän tarkkuus Z-suunnassa on
heikompi kuin pinnan suunnassa.

Kirjassa oli huvittava maininta "Newtonin painovomateoriasta".Eli
fysiikan laista on tehty teoria Turussakin !
Voisi sanoa että Helsingin yliopiston tauti on levinnyt Turkuun
saakka. Kun pyritään uskottelemaan itselle että suhteellisuusteoria on
todistettu fysiikan laki.

Tarkalleen millaisella prosessilla mielestäsi "todistetaan fysiikan lait"?

Eiköhän kuitenkin ole kyse tieteenfilosofisesta nimeämisestä: hieman
vanhahtavalla ilmauksella "luonnonlait" tarkoitetaan teorioita siitä
millaisia säännönmukaisuuksia luonnonilmiöt noudattavat.

Jotkut näistä teorioista olleet olemassa kauemmin (kuten vaikkapa aineen
atomiteoria, joka alunperin lähti liikkelle filosofisena ideana siitä
kuinka pieniksi paloiksi aine voidaan pilkkoa niin että se vielä säilyy
samana aineena) ja jotkut ovat tuoreempaa perua kuten suhteellisuusteoria.

Ihan samanlaisia teorioita ne todellisuuden luonteesta ovat.

[Matti Lehtiniemi]

Post by Otto J. Makela
täydellinen 3D-piste, vaikkakin järjestelmän tarkkuus Z-suunnassa on
heikompi kuin pinnan suunnassa.

Tuli sellainen mieleen että jos satelliitit ovat paikannuslaitteen
yläpuolella,z-suunta on hankala arvioida.Ei tule ikään kuin leikkausta
Z-suuntaan.

Mutta jos lähellä taivaanrantaa, z-tarkkuus nousee huomattavasti.Mutta
silloin taas ilmakehä häiritsee signaalin etenemistä.Signaali joutuu
matkaamaan pitkään ilmakehässä.
Eli z-suunnan määritteleminen on siinäkin tapauksessa vaikeaa.

Matti